Kuukausi: kesäkuu 2022

Anna B fiilistelee Rakkauden puutarhassa ja Puistopiknikillä/ Anna B feels good in the Orchard of Love and the Picnic at the Park

Onpas romanttista – rakkauden puutarha Suurpellossamme! Seura rakensi sinne puron yli pienen sillan! Tosi hienoa sekin, että ihan kuka vaan saa istuttaa puutarhaan oman hedelmäpuunsa, sinäkin! Tästä on minunkin helpompi tykätä kuin niistä painavista lukoista silloissa. Ekologista! Kylläpä on hieno valtuustoaloite osattu Espoossa tehdä ja toteuttaa! Myös ajatus on niin kaunis, että ihan hyrisyttää: omaa puuta pitää hoitaa niin kuin rakkautta ja ystävyyttä. Aika moni on tästä jo innostunut; laskin että yli 200 puuta täällä jo töröttää. Kun muutama vuosi vielä jaksetaan niin saadaan Suurpeltoon oma Hanami-juhla!

Suurpellon puistot ovat minun suosikkejani! Niistä ihan paras on Lillhemtin puisto kauniina kesäpäivänä. Siellä on grillikin yhteiskäyttöön! Itsekin tykkään sinne levitellä filttini tai lojua aurinkotuoleissa ja seurata elämää. Jotkut pelaavat lentopalloa, lapset leikkivät ja potkivat palloa.

Suurpelto-seuran järjestämät piknikit Espoo-päivänä ovat kyllä ihan MUST. Ajatelkaa: elokuun aurinko, kuuma grilli, hyvää ruokaa, elävää musiikkia, kanssaihmisiä. Mikkiin on uskaltanut tarttua myös useita asukkaita omine lauluesityksineen!

Entäs sitten hellyydellä hoidettu perhoskumpu Hans Floorin puistossa? Ei voi kuin ihailla sen villiä kauneutta. Ja sitä saa ihan kuka vaan kesähelteillä kastella, kastelukannu mukaan!

Anna B feels good in the Orchard of Love and the Picnic at the Park

It’s romantic – the Orchard of love in our Suurpelto! The Association built a small bridge over the creek some years ago!  It’s also great that anyone can plant their own fruit tree there, you too! I like more this kind of love memories than the heavy locks on the bridges. Ecological! What a great initiative and implementation of the Espoo council! The idea is so beautiful that it makes my soul humming: you must take care of your own tree as you take care of your friends and loved ones.  People are enthusiastic about this; I calculated that over 200 trees are already poking out. In a few years, we’ll have our own Hanami party in Suurpelto!

The parks of Suurpelto are my favourites! The best of them is Lillhemt Park on a beautiful summer day. There’s a grill to share! I like to spread my blanket there or lie on a sunbed and follow the life around me. Some people play volleyball. Kids are playing and kicking the ball.

The Picnic at the Park organised by Suurpelto Association on Espoo Day is a must. Think about it: August sun, hot barbecue, good food, live music, friends, and family. Several residents have also had the courage to grab the mike and delight the audience with their own vocal performances!

Olen pistänyt merkille, että Lukutori taitaa olla rakas paikka seuran väelle ja asukkaille. Eipä silti, viihdyn siellä minäkin, sillä sitä on hoidettu ja kohennettu monin tavoin. Oi, miten ihana ruiskukka- ja unikkopelto siellä yksi kesä olikaan! Entäs ne sadat narsissit, jotka sinne talkootyönä istutettiin. Kukkalaatikoitakin laitettiin ja innolla kasteltiin niin, että ne kukoistivat koko kesän.  

Ja kyllähän uuden Lukutorin ilme hieno onkin, joskin aika kivinen. Lehdessä oikein kerrottiin, kuinka työmaa oli kokonaan päästötön. Vau! Torille saatiin seuran esityksestä Pegasos  ja muusa -patsaskin. Onpa puistossa kaistale, johon seuran multasormet saavat istuttaa kukkia. Vähän väriä puistoon, sanon minä! 

On jännittävää seurata, kuinka maisema pikkuhiljaa muuttuu. Puistokadulla pitää olla puita ja puistoja, eikö niin?  Kyllä! Pitkä odotus palkittiin ja viimein Suurpellon puistokadun kaupunkipuistoakin päästiin rakentamaan. Koskahan Henttaan puistokatu kokee saman muutoksen? Nyt hiekkakenttä on otettu parkkipaikaksi ja jopa autonrotiskojen säilytykseen…huoh.  Olisipa tässä puita, pensaita ja kukkia tai vaikka niittyä! Ja ehkä joukkoon mahtuisi muutama paikka autoillekin. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa, on vielä maltettava mieltä.  

Entäpä tuo kesken jäänyt rakennusalue toria vastapäätä!? Onneksi linnut löysivät tiensä sinne, niin on jotain iloa vesilätäköistä. Tämäkin käännettiin myönteiseksi ja tehtiin niistä  valokuvanäyttely Opinmäen vitriiniin. Kiitos Bore ja muut kuvaajat! 

Anna B likes hangaround at Lukutori: 

I have noticed that Lukutori is a very dear place to the folks of the association and the residents. Why not – I also enjoy being there because it has been taken care of and fixed up in many ways. Oh, how wonderful cornflower and poppy field there was one summer! And what about the hundreds of daffodils that were planted with community effort. Also flower boxes were built and watered so that they bloomed the whole summer. 

And the new look of Lukutori is fine even though a bit stony. They even told in the newspaper how the whole building site was emission free. Wow! The sculpture of Muusa and Pegasos was also placed on Lukutori after the association suggested that. And there is also a place where the green fingers of the association can plant flowers. More colours to the park I say! 

It is exciting to follow how the scene changes little by little. In the esplanade there must be trees or what? Yes!  Long waiting was reward when at last they started to build the park along Suurpellon puistokatu. When will Henttaan puistokatu see the same change? Now the sand field is taken for car parking and even for storing junk cars – sigh. If there were trees, bushes, and flowers or at least a meadow. And maybe there could be room for a few cars too? Little by little, you need to hold back still.  

And what about that unfinished construction site opposite the park!? Fortunately, the birds found their way to the puddle. The birds have given a great joy for residents. Amazing, how this was turned to positive action and a photo exhibition was built to Opinmäki. Thanks to Bore and his colleagues! 

Anna B loves to make art together //Miten ihmeessä Suurpeltoon onkin osunut kaksi konkurssiin mennyttä rakentajaa? Jäljiltään jäivät vain isot, surulliset kuopat ympäristöön…Melkein itkuksi minulla pisti. Onneksi ei asukasseuran porukka kuitenkaan lannistunut. Sen sijaan se kääri hihansa ja kokosi porukat yhteen. Toisen kuopan ympärille saatiin upea taideaita, kun yhdistettiin koulujen ja päiväkotien lasten osaaminen. Kun teemaksi vielä valittiin Itämeren puhtaus, se innoitti lapset ja nuoret upeisiin kuviin, joita kelpaa bussimatkustajienkin ikkunasta ohi ajellessaan katsella.

Toisesta surullisesta montusta kehkeytyi lintulammikko, jossa asusteli liroja, hyyppiä ja taveja. Ihan valokuvanäyttelykin näistä saatiin Opinmäen seinään. Kiitos Bore Wanner!

Entä mahtoiko seuran porukalla olla insinöörit apuna, kun osasivat niin hienon kompassiruusun Maakirjantien kiertoliittymään maalata kesällä 2017? Ympäristömuotoilija Niko Riepponen ainakin. Sinne vaan roudasivat maalipurkit liittymän keskelle ja ryhtyivät maalaamaan Nikon suunnittelemaa kompassiruusua. Hyvä meno!

Anna B loves to make art together

What on earth! Two bankrupt builders in Suurpelto! They left big and sad pits in the environment… I couldn’t help but cry. However, the Suurpelto Association did not get discouraged. Instead, the association brought people together and they rolled up their sleeves.

One of the pits was surrounded by marvellous works by children of schools and kindergartens. The Clean Baltic Sea was chosen as the theme for the images, and it really inspired children. It is fun to see the fence from the windows of the buses passing by. Another ugly pit gave birth to a bird pond inhabited by many rare bird species. It gave birth to a great photo exhibition on the wall of Opinmäki school. Thank you Bore Wanner!

And have you seen the beautifully painted compass rose at the Maakirjantie roundabout? I wonder if engineers have been involved in that. At least environmental designer Niko Riepponen! Niko designed the picture and the members of the association carried paint cans on the asphalt and started painting. Good spirit!