1400-luvulla pienet, muutaman talon muodostamat kylät olivat omilla kukkuloillaan nykyisen Suurpellon ympärillä. Karja laidunsi laajoilla niityillä, jotka muodostivat eteläisen Espoon laajimman viljelyaukean.

Pohjoisin kylä oli Smedsby. Sen taloista Gerk on edelleen vanhalla paikallaan.

Dåvitsbyn kylässä 1600-luvulla lautamiehenä toiminut Tomas Eriksson ja hänen vaimonsa Gertrud ovat kumpikin saaneet nykyiseen Suurpeltoon oman polun. Dåvitsbyn alueelta on löytynyt merkittävä varhaismetallikautinen asuinpaikka. Täältä löydetyt pronssiset kaularenkaat voi nähdä Espoon kaupunginmuseossa. Myös Torsbackan (Tuurinmäki) asuinpaikka peltoaukean toisella laidalla on samalta ajalta.

Viljelyalueen keskellä sijaitsi 1500-luvulla Hemtansin kylä. Sen taloista Lillhemt siirrettiin 1700-luvulla alkuperäiseltä paikaltaan. Nykyisin Henttaan kylätupana toimivan päärakennuksen runko on 1790-luvulta. Lillhemtin tilaa ovat historian kuluessa asuttaneet mm. Väinö ja Linda Tanner (1917–1924). Storhemtin talo säilyi vanhalla kylämäellä 1930-luvulle saakka. Nykyisin paikalla ei ole rakennuksia.

Suurpellon eteläosa, jonka läpi Kehä II nyt kulkee, oli Kockbyn kylän maita. Kockbyn Storaksen isäntä, rykmentinkirjuri Hans Floor (k. 1710) ja hänen vaimonsa Anna Bildsten on muistettu Suurpellon nimistössä. Kylän taloista on säilynyt vain Nygårdin tilan rakennukset Ylismäentien eteläpuolella. Tilan perunapellot sijaitsivat vielä sotien jälkeen Klariksentien alueella.

Suomenkielisiä kylännimiä alettiin käyttää vasta 1960-luvulla: Smedsby – Sepänkylä, Hemtans – Henttaa, Kockby – Kokinkylä, Dåvitsby – Taavinkylä. Ainakin 1770-luvulta lähtien nykyinen Suurpellon alue tunnettiin nimellä Gräsaby. Nykyisen nimensä Suurpelto sai n. 1990 Storåkern-nimisen pellon mukaan.

Suurpellon nimistö liittyy alueen historiaan, sen luontoon ja elinikäisen oppimisen teemaan. Luontonimet kuvastavat kaupunkiluontoa, esim. Piilipuuntie, Poppelikuja, Likusterikatu.

Vanhaa nimistöä ovat niitynnimi Lukuängen (myös Lukun) ja puronnimi Lukubäcken. Ruotsinkielisen nimenosan luku alkuperää ei tiedetä. Sen yhtäläisyys suomen luku-sanan kanssa yhdistyy mainiosti Suurpellon teemaan oppimisesta ja osaamisesta (Lukukuja, Lukutori, Lukukatu). Samaan aihepiiriin kuuluvat Sanakatu, Kynäkatu, Kynäkuja, Kynäniekanpolku, samoin Viisastenpuisto ja Opinmäki.

Maakirjantie noudattaa vanhaa kylätien linjaa. Kabis on vanha pellonnimi ja Klaris on ollut kauan sitten hävinnyt pieni asumus. (Kabiksenkallio, Klariksentie).

Kiitämme historiatiedoista: • Intendentti Tryggve Gestrin, Espoon kaupunginmuseo • Nimistöntutkija Sami Suviranta, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus

Uusi Suurpelto

Uuden Suurpellon rakentaminen aloitettiin Klariksentieltä, jonka päähän muurattiin Suurpellon peruskivi 20.8.2009. Sen sisään aikakapseliin laitettiin mm. päivän sanomalehdet (HS, HBL ja Länsiväylä).

Lukutorilla sijaitsevan Infopaviljongin toteutus ja uusien palvelujen muotoilu kuuluivat Espoon World Design Capital 2012 -vuoden hankkeeseen ”Ihmiset tekevät Suurpellon”. Se on siirrettävissä oleva rakennus, jonka paikkaa voidaan vaihtaa alueen rakentumisen edetessä. Infopaviljonki on tarkoitettu kohtaamispaikaksi asukkaiden ja alueen toimijoiden välillä.

Keväällä 2016 Infopaviljonki sai kylkeensä Aalto-yliopiston opiskelijoiden valoteoksen heidän Opinmäen 5.-luokkalaisille järjestämänsä ideakilpailun pohjalta. Teoksen toteuttaneet opiskelijat ovat Tea Dickman, Guy Dowsett, Petteri Mäkiniemi ja Aku Rouhe. Voittajateoksen Honey comb (Hunajakenno) mukaan rakennusta alettiin kutsua Kennoksi.

Valoteos Suurpellossa