Ihan mahtavaa, että Suurpellon nykyiset asukkaat haluavat huolehtia rakkaasta Lukupurostani. Jo ensimmäisinä vuosina hiippailin mukaan, kun he tekivät pitkiä kävelyjä pitkin puron vartta ihan asiantuntijoiden kanssa. Ja nyt on seura jo monena vuonna järjestänyt puron niittotalkoot, että vesi pääsisi lirisemään ja lorisemaan sujuvasti uomassaan. Raskaalta hommalta tuo osmankäämien ja muiden sitkeiden vesikasvien nyhtäminen mutaisesta pohjasta näyttää! Siellä he heiluvat viikatteen ja moottorikäyttöisen härvelin kanssa välillä kainaloitaan myöten vedessä ja vetelevät sitten pressulla isoja heinäkasoja aurinkoon kuivahtamaan ja pois vietäviksi. Mutta hauskalta tuo homma kuulostaa myös – ainakin naurun määrästä päätellen!
Roskatalkoissa Anna on aina mukana:
Tästä minä tykkään: roskat kuriin! Jos ei muuten niin yhteisillä talkoilla! Niissä onkin aina ollut paljon väkeä, nuorta ja vanhaa, ja minullakin on ollut ilo olla mukana keräilemässä roskapihdeillä roskia säkkeihin. Kahvit on saanut vaivanpalkaksi – koronaikanakin pieni eväspussukka jaettiin kiitokseksi. Ja Olarin huolto keräilee traktorillaan säkit – hienoa yhteistyötä. Siitä minä unelmoin, että jonakin päivänä niitä säkkejä ei enää kertyisi, vaan roskat löytäisivät oikeat paikkansa jo ihan luonnostaan. Oma sieluni iloitsee kaikista näistä mahdollisuuksista kierrättää jätteet – on kierrätyslaatikot taloissa ja Suuriksella, ja imujäteputkissa roskat hurahtelevat jäteasemalle. Helppo juttu kun roskapussi on sopivan kokoinen!
Melkoista sissitoimintaa täällä Suurpellossa! Hyvää meininkiä! Tällaisesta minä tykkään kovasti: että rohkeasti vedetään rukkaset käteen eikä sitten muuta kuin pieniä asuinympäristötekoja tekemään.
Anna wants to cherish Lukupuro:
So wonderful that the residents of Suurpelto are taking so good care of my beloved Lukupuro! I was with when they took long walks along the brook with experts. And for some years now the Suurpelto Association has organised a mowing of Lukupuro so that the water can run forward smoothly and happy. It looks like quite a heavy job to cut the bulrush and other tough plants from the muddy bottom. There the mowers swing with their scythe and a strange, motorized thing, sometimes up to their armpits in the water, and then drag large piles of water grasses to the sun to dry and to be taken away. But they sound like having fun, too – at least judging by the amount of laughter I hear!
Anna is always with in “garbage days”:
This is what I like: no littering! If not otherwise, then by joint effort! And there has always been many people, young and old, collecting garbage from the parks and roadsides. I also have had the pleasure to collect garbage with pickers to sacks. Coffee has been offered after the work, and even in these covid-19-days all the pickers got a little lunch bag as a thank you. And Olarin Huolto collects the sacks with their tractor – nice collaboration! What I dream of is that one day the garbage would find its rightful place by itself!
I have a recycler’s soul, and it rejoices all these opportunities to recycle waste – there are recycling bins in the houses and by Suuris, and in the rubbish pipes the garbage is speeding along the pipes to the waste station. Easy thing when the garbage bag is the right size!
Quite a querrilla activity here in Suurpelto! That’s what I like: that they briskly draw the gloves in their hands and do small things for their home environment.
info@suurpeltoseura.fi